JHL  121:n lähialueyhteistyöhanke Petroskoihin

Lyhyt selostus Petroskoin matkasta

Yhdistyksessa innostuttiin talvella 2005 ajatuksesta verkostoitua Karjalan tasavallan kulttuurityöntekijöiden kanssa. Simo Sajama ja Kari Kälviä vierailijat Petroskoissa, tapasivat siellä paikallisia ammattiyhdistysaktiiveja, kirjastotyöntekijöitä, teatterilaisia, ammattiyhdistysväkeä. Tapaamisen perusteella yhdistys päätti aloittaa lähialueyhteistyöhankkeen.

Jhl 121 haki ja sai liiton avulla KPY:n apurahan lähialueyhteistyötä varten. Projektin tarkoitukseksi muotoitui verkostoituminen Venäjän Karjalan tasavallan kirjastojen ja Petroskoin suomenkielisen teatterin kanssa, paikalla käyminen ja jatkosta sopiminen paikallisen väen kanssa. Parin yhteensattuman vuoksi matka toteutui vasta syyskuussa 2007. Perjantaina 28.9.2007 meitä lähti Petroskoihin Anneli Hagner, Tuulikki Halonen, Kari Kälviä, Leena Laakso, Marjasirkka Paaso, Anita Pakkanen-Kehvola, Simo Sajama matkanjohtajana ja toimitsija Maila Tikkanen liitosta. Edessä oli 13 tunnin bussimatka Neva Toursin ammattitaitoisen kuljettajan kanssa. Perjantai iltana oltiin perillä Petroskoissa. Asuimme Hotelli Severnajassa, joka tarjosi aikamatkan 70-luvulle. Siistiä, paljon samettia, peilejä, liian lämmintä, paljon henkilökuntaa... Hotelli löytyi jo muinaisesta Äänislinnasta. Lauantaipäivä kului ammattiyhdistysseminaarissa Petroskoi Kansallisessa teatterissa (se ns. suomalainen teatteri). Päivä jaettiin osioihin, jotka käsittelivät suomalaista ja venäläistä ay-järjestelmää. Liitosta mukana ollut toimitsija Maila Tikkanen esitteli SAK:n 100-vuotishistoriaa, suomalaisen ay-toiminnan tarkoitusta ja tavoitteita, yhteistoimintakuvioita ym. Karjalan tasavallan kulttuurityöntekijöiden ammattiliiton puolesta meidät toivotti tervetulleeksi Ljudmila Shkajeva.

Osaavana tulkkina toimi Julia Kujovzeva. Paikalliseen kulttuuriammattiliittoon kuuluu mm. kirjapainojen, kirjastojen, teattereiden, museoiden, matkailualan ja joukkoviestimien työntekijöitä. Paikallinen ammattiliitto on perustettu vuonna 1953, nykymuodossaan se on toiminut vuodesta 2005. Ammattiliitto ja sen edustajat neuvottelevat sekä tasavallan että yritys- ja virastotason sopimukset. Palkkaohjelmat ovat lähinnä ammattialakohtaisia. Ryhmätöissä käsiteltiin toimintastrategioita, molempien maiden ay-liikkeen näkökulmasta tärkeitä tavoitteita. Karjalan kulttuurialan ammattiliitto kaipaa lisää jäseniä, mutta huono palkkataso ja muistot ja mielikuvat vanhasta järjestelmästä hidastavat liittymistä järjestöön. Yhteisiä tavoitteita molempien maiden kulttuuri- ja kirjastotyöntekijöille on palkkatason nostaminen ja yhteistyön lisääminen. Meillä on muutakin yhteistä, pari päivää ennen käyntiämme Karjalan tasavallan kirjapaino oli yksityistetty ja eikös Helsingissä kaupungin painatustyöt yksityistetty vain pari viikkoa aikaisemmin. Seminaarityön lomassa tutustuimme Karjalan taidemuseoon, jonka meille esitteli museon johtaja.

Taidemuseossa oli hieno ikoninäyttely, osa ikoneista oli lainassa Tretjakovin galleriasta, osa kuuluu peruskokoelmaan. Tulkkimme Julia on nuori museoammattilainen Kishnin saaren museossa ja opiskelee edelleen Petroskoin yliopistossa suomea ja englantia. Iltaa vietimme paikallisen ammattiyhdistysväen kanssa maljapuheiden merkeissä, unohtamatta mainiota illallista hotellin ravintolassa. Sunnuntaina teimme ryhmätöitä. Meitä kävi tervehtimässä teatterinjohtaja ja kolme suomalaista näyttelijää. Joensuun teatteri ja kirjastokin tekevät jonkinverran yhteistyötä Petroskoin kanssa. Iltapäivällä teatteriteknikot tutustuivat teatteriin ja kirjastotyöntekijät lähtivät tutustumaan Kontupohjan ja Petroskoin kirjastopalveluihin. Käväisimme Kontupohjan lastenkirjastossa, joka oli viehättävä ja valoisa. Itse Kontupohjan kirjasto oli täynnä asiakkaita, henkilökuntaa riitti ja varsinkin lukusali viehättävä.

Kirjasto on siirtymässä atk-pohjaiseen järjestelmään. Alueella oli sivukirjastoja lakkautettu. Suomesta saadun idean pohjalta palvelut on korvattu kirjastoautolla, jossa asukkailla on käytössä internet-yhteys, printteri ja kopiokone. Kontupohjan kirjastoon lahjoitimme uusia suomenkielisiä kirjoja, jotka kotiseutukokoelman johtaja Diana Sternisheva otti ilolla vastaan.

Petroskoin alueen kirjastot toivovat saavansa suomenkielisiä oppikirjoja, poistokirjatkin käyvät. Kirjasto toivoo saavansa sanakirjoja, matematiikkaa, suomalaista klassista kaunokirjallisuutta, yleistä kielitiedettä, suomen- ja englanninkielen oppikirjoja ja yhteiskunnallisia aiheita käsitteleviä teoksia. Kirjaston henkilökunnan kanssa keskustelimme ja suunnittelimme tulevaa yhteistyötä. Yhteisiä ammatillisia tekijöitä löytyy sitten helpommin kuin luulisikaan, kirjastolaiset ovat naisia, palkat matalia ja kirjastojen aineistorahot vähissä.

Tosin Venäjällä on vielä koulutettuja työntekijöitä, väki ei näytä lähtevän eläkkeelle ollenkaan, mutta nuoriso puuttuu. Paluumatkalla kävimme Petroskoissa tutustumassa Näkövammaisten kirjastoon. Kirjaston toiminnassa oli otettu huomioon erityisesti näkövammaiset lapset. Sunnuntaina matkalla Kontupohjaan ehdimme kierrellä bussilla Petroskoissa. Petroskoin jugend- ja uusklassinen keskusta yllätti kauneudellaan ja vilkkaudellaan matkalaiset. Valitettavasti paksu sumu peitti Äänisen. Petroskoilaisten patsaat ovat hauskoja, Marx ja Engels istuvat yhdessä kuin kalevalaiset runonlaulajat ikään ja Otto Villelläkin on vielä iso patsas rantatiellä.

Kuten Pietari Suurellakin, joka perusti kaupungin 1703. Itse petroskoilaisia ei sitten sen kummemmin tavattu, mutta viikonloppuna kadut ja ravintolat olivat täynnä nuorisoa, Petroskoi on koulu- ja yliopistokaupunki. Illallisen osa meistä söi ravintolassa, joka mainosti itseään joensuulaisella keittiömestarilla. Kontupohjaan oli matkaa 50 km, joten näimme paljon maaseutua itä-karjalaisine harmaine taloineen ja sorvattuine räystäineen. Itse kaupunkia hallitsee puunjalostus- kombinaatti, joka myös rahoittaa infrastruktuuria ja kulttuurielämää. Kontupohja oli otsikoissa aikaisemmin tänä vuonna rotumellakoiden vuoksi, me emme törmänneet sen enempää mielenosoittajiin kuin torikauppiaisiinkaan. Päätimme muuten perustaa Suomeen 'Vapauttakaa lehmät'- liikkeen.

Petroskoin ja Kontupohjan välisellä maantiellä tapasimme useitakin tyytyväisen näköisiä lehmäryhmiä, jotka kulkivat siivosti tien oikealla puolella, päämäärätietoiseti jonnekin menossa, ilman paimenia. Maanantain kului taas bussissa. Erinomainen matkanjohtajamme Simo Sajama hyvästeli ryhmäläiset Helsingissä maanantai-iltana. Maamme ovat erilaisia, ammatillinen järjestäytymisemme erilaista, mutta pyrkimys parempaan ja tasa-arvoisempaan elämään yhdistää kaikkia kulttuurialan työntekijöitä. Bussissa mietimme projektin jatkoa, kirjastolaiset päättivät miettiä kirjatoimituksia ja yhdistys kutsunee venäläiset osanottajat Suomeen jatkoseminaariin vuonna 2008 tai 2009. Ehkä jotain vaihtoja? Haluatko töihin Petroskoihin? Simo Sajamalta saa lisätietoja jos haluat tulla hankkeeseen mukaan (310 29710, Kulke, Savoy-teatteri ).